Tervetuloa kokemaan henkilökohtainen palvelu.

Masennusta sairastavat joutuvat sairaalahoitoon todennäköisimmin jonkin fyysisen sairauden vuoksi. Tuoreen tutkimuksen perusteella masennus on yhteydessä lähes 30 fyysiseen sairauteen ja niistä johtuviin sairaalahoitoihin. Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 240 000 aikuisen britin ja suomalaisen rekisteritietoja.

Verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut masennusta, masennuspotilaat joutuivat todennäköisemmin sairaalahoitoon muun muassa unihäiriöiden, diabeteksen, iskeemisten sydänsairauksien, kroonisen ahtauttavan keuhkoputkitulehduksen, bakteeri-infektioiden, selkäkipujen ja nivelrikon vuoksi. Masennus saattoi myös heikentää joidenkin sairauksien ennustetta, tulokset osoittivat.

Osa yhteyksistä oli kaksisuuntaisia eli masennus todennäköisesti suurensi sairauden riskiä ja kyseinen sairaus myös masennusriskiä. Muista mielenterveysongelmista johtuvat sairaalahoidot olivat harvinaisempia potilailla, jotka sairastivat masennusta.

Masennus on yhdistetty moniin fyysisiin sairauksiin aiemminkin, mutta nyt tehty selvitys on varsin kattava ja luotettava. Mekanismia ei vielä tunneta, mutta yhteys voi johtua haitallisista elintavoista, kuten tupakoinnista, vähäisestä liikunnasta tai liiallisesta alkoholin käytöstä, jotka altistavat monille sairauksille. Myös geneettiset seikat sekä tulehdustilat saattavat selittää yhteyttä.

Tulokset julkaistiin JAMA Psychiatry -lehdessä.

Tiukat tavoitteet verenpainehoidossa ehkäisevät sydän- ja verisuonitauteja, mutta suotuisat vaikutukset näyttäisivät ulottuvan myös aivoihin. Tuoreen tutkimuksen perusteella intensiivinen verenpaineen alentaminen saattaa suoraan hillitä aivomuutoksia, jotka on yhdistetty moniin sairauksiin.

Tulokset perustuvat kuuluisan SPRINT-tutkimuksen aineistoihin ja vajaan 500 keskimäärin 68-vuotiaan verenpainepotilaan tietoihin. Puolet potilaista satunnaistettiin ryhmään, jossa systolisen verenpainetason tavoitteeksi asetettiin alle 120 mmHg, ja puolet ryhmään, jossa tavoite oli 140 mmHg.

Intensiivistä verenpainehoitoa saaneiden aivoissa havaittiin useita suotuisia eroja verrokkeihin nähden. Esimerkiksi aivojen valkean aineen muutokset hidastuivat ja aivoverenkierto parani useilla alueilla.

Havainnot vahvistavat näyttöä intensiivisen verenpainehoidon hyödyistä ja osoittavat niiden ulottuvan myös aivoihin. Tulokset voivat myös auttaa entistä paremmin tunnistamaan aivojen alueet, joihin korkea verenpaine vaikuttaa.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Korkeaa verenpainetta potee noin puolet suomalaismiehistä ja kolmannes naisista. Verenpainelääkityksellä on noin puoli miljoonaa. Korkea verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävimpiä terveysriskejä, ja se aiheuttaa vuosittain yli kymmenen miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Korkea verenpaine altistaa monille sairauksille, mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja aivoverenkiertohäiriöille.

Säännöllisesti alle seitsentuntisia yöunia nukkuvat saattavat sairastua sydämen vajaatoimintaan tavallista todennäköisemmin. Myös kuorsaaminen liittyy suurempaan sairastumisriskiin, Heart-lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa.

Tutkimuksessa 93 000 tervettä aikuista seurattiin yhdeksän vuoden ajan. Seurannan aikana 1 300 heistä sairastui sydämen vajaatoimintaan.

Tulosten perusteella alle seitsemäntuntisia yöunia nukkuvat sairastuivat sydämen vajaatoimintaan 25–30 prosenttia todennäköisemmin kuin 7–9-tuntisia yöunia nukkuvat. Myös kuorsaaminen liittyi 20–30 prosenttia suurempaan sairastumisriskiin.

Tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta univaje ja univaikeudet on yhdistetty sydänriskeihin ja moniin muihin terveysongelmiin useissa tutkimuksissa aiemminkin. Nyt julkaistut tulokset viittasivat siihen, että lyhyiden yöunien mahdolliset vaikutukset liittyivät osittain diabetekseen ja kuorsaamisen korkeaan verenpaineeseen.

Sydämen vajaatoiminta johtuu sairauksista kuten sepelvaltimotaudista ja korkeasta verenpaineesta, jotka häiritsevät sydänlihaksen toimintaa ja heikentävät sen kykyä supistua. Yleisin vajaatoiminnan oire on hengenahdistus rasituksessa. Vaiva on harvinainen alle 50-vuotiailla, mutta yleistyy nopeasti iän myötä. Kuusikymppisistä sitä potee muutama sadasta, mutta yli 80-vuotiaista jo joka kymmenes.

Ammattilaistasolla jalkapalloa pelaavat sairastuvat muita todennäköisemmin Alzheimerin tautiin ja muihin dementioihin, ruotsalaistutkimus osoittaa. Yhteys on havaittu aiemminkin, ja sen ajatellaan johtuvan toistuvasta pallon pukkaamisesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia Ruotsin korkeimmalla liigatasolla (Allsvenskan) vuosina 1924–2019 pelanneita Ruotsissa syntyneitä miehiä. Analyysiin valikoitui lopulta 6 000 pelaajaa, joita verrattiin 56 000 samanikäiseen verrokkiin.

Vuoteen 2020 mennessä 8,9 prosenttia pelaajista ja 6,2 prosenttia verrokeista oli sairastunut johonkin hermokudoksen rappeumaa aiheuttavaan tautiin.

Tarkemmassa analyysissa pelaajien riskit koskivat lähinnä Alzheimerin tautia ja muita dementioita, joiden riski oli noin 60 prosenttia suurempi kuin verrokkien. Parkinsonin tauti saattoi puolestaan olla hieman harvinaisempi pelaajilla, tulokset osoittivat.

Vastaavia tuloksia on saatu myös muissa maissa ja todennäköisesti yhteyden taustalla on pallon pukkaamisen aiheuttamat aivovammat. Tähän viittaa myös se, että ruotsalaisten tutkimuksessa riskit nähtiin kenttäpelaajilla, mutta ei maalivahdeilla, jotka pukkaavat palloa vain harvoin.

Tutkimus julkaistiin Lancet Public Health -lehdessä.